Sain vihdoinkin valmiiksi elämäni ensimmäiset villasukat. On tullut aikoinaan kudottua paljonkin villapaitoja ja -takkeja, jokunen myssykin, mutta ei koskaan villasukkia. Ehkä joskus ala-asteella käsityötunnilla yritin, mutta kantapää ei vaan luonnistunut, joten keskinkertaistahan en hyväksynyt. Lapasestakin tuli niin kova, että se pysyi pystyssä...toista en sitten tehnytkään. No, joka tapauksessa, sukat on kudottu ja mies on tyytyväinen. Parhaimmat villasukat kuulemma, mitä on koskaan jaloissaan pitänyt. Kutomisinto sai uuden boostin, kun sisko oli tehnyt ensimmäiset sukkansa kuukausi takaperin, eikä kuitenkaan koskaan ole ollut mikään innokas kutoja. Ajattelin, että pakkohan se on munkin osata yhdet sukat tehdä. Nyt on sitten vuorossa koiralle villapaita talven viimoihin ja sen jälkeen lisää sukkia perheelle. Toivottavasti paita ehtii ennen kevään tuloa :)

Viikonloppu menee aina niin nopeasti, että joka kerta tuntuu siltä, kuin jotain jäisi kesken, vaikka mihinkäänhän tuo aika ei katoa, aina on uusi viikonloppu edessä ja taas himpun verran enemmän aikaa perheelle. Saa nähdä miten tuo kellojen siirto vaikutti tai vaikuttiko ollenkaan.

Aika nousta sohvalta ja lähteä tuonne tihkusateeseen koiran kanssa, jota ei kyllä moinen voisi vähempää kiinnostaa. Ei auta, sinne mennään, halusi se tai ei.