Voi tätä viikkoa...On ollut ihania hetkiä sekä juuri niitä, mitä ei toivoisi olevankaan. Mutta, mutta..mitä tämä elämä olisikaan ilman, että joskus kolhittaisiin ja kunnolla. Kai näistäkin pitää vaan ottaa opikseen ja jaksaa puurtaa entistä enemmän kaikkien eteen. Vanhemmat alkaa olemaan vanhoja ja sairaita, lapset taas teinejä ja elämänjanoisia, kaiken kokeilevia, itse voisi jo aloittaa seesteisen elämän ja rauhoittua ajattelemaan itseään..hah haa, sille ei vaan ole vielä aikaa, eikä tilaa, mutta tiedän, että senkin aika koittaa, kunhan jaksan vielä jonkin aikaa odottaa.

Viikko on siis mennyt jotensakin kummallisissa merkeissä. Mitään ei jäänyt käteen, mutta liikaa ehti tapahtua. Päästiinhän me miehen kanssa kaksin rentoutumaan laivalle, mutta sekin on niin nopeasti ohi ja arki edessä ennenkuin huomaakaan. Isänpäivää vietettiin melko tavanomaisissa merkeissä, hyvin syöden ja nauttien tyttaren tekemästä Browniesta ja jäätelöstä. Ohje löytyi kinuskikissa.fi sivuilta ja olikin tosi hyvää...

Displaying