Tänä keväänä tapahtuu. Äiti saatiin haudanlepoon ja sain itsekin samalla tietynlaisen sisäisen rauhan tämän asian kanssa.

Ollaan laitettu asunto myyntiin ja kevät meneekin asunon kunnossa pitämisessä. Toivotaan, ettei näyttöjä tarvisi olla montaa kuukautta, sen verran henkisesti raskasta tämä on. Tieto siitä, että jossain vaiheessa päästään ”uuteen” kotiin, pitää kyllä mielen virkeänä ja ideoita ja ajatuksia tulevasta tulvii niin, ettei kaikkea voi edes ulos päästää. Vielä ollaan hiukan kaukana toistemme unelmapaikasta, mutta kulmat kun hiotaan, niin eiköhän se sopiva meille molemmille löydy. Kunhan tässä asiassa päästään etenemään myynnin suhteen ja löydetään se oma juttu, niin taas saa rauhan yhdelle asialle päässä. Siitä sitten myöhemmin lisää...

Parin viikon päästä ollaan perheen kanssa lähdössä Latviaan. Pieni irtiotto arjesta auttaa jaksamaan tämän kaiken hulabaloon keskellä. Aivan mahtavaa, kun vielä saa aikuiset lapset mukaan näille matkoille ja porukka sen kun lisäntyy. Kunhan reissu on tehty, yritän siitä jotain tänne kirjoittaa.

Kesälomaksi on varattu mökki pariksi viikoksi ja toiveena aurinkoiset kelit tietysti. Lähellä on kansallispuistoja, joissa on kyllä ihan pakko käydä koiran kanssa. Pitkä matka ei myöskään ole Valamon luostariin, joten eiköhän sielläkin tule käväistyä. Muut kesäsuunnitelmat ovat toistaiseksi vain suunnitelmia, jotka päätetään sitten lähempänä ajankohtaa.

Minulla tietysti siintää mielessä jo talvi ja talviloma, jonka saan pitää joulun ympärillä tänä vuonna. Haluan niin takaisin Intiaan, että pakko suunnitella sellainen matka, jonka saan miehelle myytyä. Ja ainahan tytär voi lähteä mukaan, jos miestä ei kiinnosta. Monet on kysyneet, miksi taas Intia, eikä vastausta tarvitse kauaa miettiä. Ihmiset, ruoka, rauha, ilmapiiri. Nämä riittävät lomapaikan valintaan. Uusiakin kohteita on kiva nähdä, muta tällä hetkellä elämässä on vaihe, joka haluaa takaisin Intiaan. Tarviiko sille edes aina selitystä, miksi näin on? Se, mikä sisimmässä tuntuu hyvältä, on itselle se oikea. Tällä hetkellä yritän taas opetella nauttimaan elämästä, se ei saa olla suorittamista ja toisten miellyttämistä. Minulla on siihen kuitenkin kaikki työvälineet: ihan mahtava perhe ympärillä, terve elämä, lähellä välittäviä ihmisiä, joten kaiken pitäisi olla helppoa. Hymy antaa paljon.